Välillä tuntuu, että usko alkaa loppumaan kaikkeen..
Kävin tuossa viikolla lääkärillä tämän lapsettomuus asian tiimoilta.
No ihan ei menny käynti niin kun aattelin,
ku ensmäisenä sanotaan et 'kyllä nyt vaikuttaa enemmän siltä, että sinulla on masennus'.
No joo, kyllähän se välillä tuntuu masentavalta ajatella,
ettei lasta saataisi. Uskon (ajoittain ainakin), että elämälläni on tarkoitus
siitäkin huolimatta vaikka lapsettomiksi jäätäisiinkin.
(Tosin ajatus välillä on melko hutera.)
En kuitenkaan ajattele huonoinakaan hetkinä,
että minulla olisi helpompi olla jossain muualla kuin tässä elämässä.
Keskusteltuamme, tulimme siis päätökseen olla aloittamatta mitään lääkitystä masennukseen,
sillä oletamme molemmat tämän liittyvän juurikin tähän lapsi asiaan.
Mieluummin siis lähteä hoitamaan itse ongelmaa,
eikä siitä mahdollisesti aiheutunutta toista ongelmaa ainakaan vielä.
Sainkin lähetteet labrakokeisiin ja paria päivää myöhemmin vastaukset.
Kaikki tulokset viitearvojen sisällä.
Nyt siis varaamaan aikaa gynelle tarkempiin syynäyksiin
ja miehelle aika siemennesteanalyysiin (vaikka uskonkin vian itsestäni löytyvän),
jotta voidaan poistaa sekin mahdollisuus,
että tämä hänestä johtuisi.
Mitään lopullisia tuomioita ei siis vielä voida antaa.
Ja, jotta itselläni jonkinlainen toivo vielä pysyisi yllä,
olen päättänyt pitää tauon toisten samaa aihetta hipovien blogien lukemisesta!
-j-
p.s. tänään saan mieheni kotiin yli viikon kestäneeltä reissulta Tsekkeihin!
Ikävä on ollut mahdoton <3
