Joulupukin apulainen

Joop, mielestäni erittäin ajankohtanen aihe! ; )

Ku alkaa rauhassa miettiä ja valmistella joululahjoja jo juhannuksen jälkeen,

nii ei tuu ollenkaan samanlaista stressiä joulun alla kuin yleensä : D

Osa vielä päättelemättömiäkin...

( Näihin sukkiin rakastuin!
Valitettavasti olin ne jo miehelle luvannut ja sen takii liian isotki omaan jalkaan.. :/ )

Nämä lähti eilen siskon mukana :)

Vielä on jouluun aikaa, mut niin on suuri urakkakin!

Ja eikun kutomaan lisää : D

-j-

Anoppien eriävät mielipiteet

Viikonloppuna meillä oli molempien vanhemmat käymässä,

kun olivat täällä päin festareilla.

Mun porukoille tää oli toinen kerta ku käyvät meillä täällä,

eli kerran vuodessa ovat eksyneet näille kulmille...

Miehen vanhemmat jopa kaks kertaa vuodessa : D

Niillä oli sellanen mökki yhdessä vuokrattuna, 

joten ei sentää meijän pienee kaksioon tarvinu kaikkia majottaa :)

Käytiin siellä saunomassa ja viettämässä aikaa porukalla

ja oli kyllä tosi mukavaa!

Siinä keskustelun lomassa multa sitten vahingossa lipsahti

 tää keskenmeno homma (josta aiemmassa kerroin).

Melko yllättävät oli reagoinnit;

Äippä veti kauheet kilarit, 

että ei niitä muksuja vielä tarvii alkaa tekemää plääplää...

Anoppi taas, 

että he onki jo jonkin aikaa odotellu tällasta :)

(ei siis keskenmenoo tietenkää)

Vauva ois siis ollu molemmille ensimmäinen lastenlapsi..

Onneks tätä keskusteluu ei sit kovin pitkään vatvottu enää,

mutta tiedän et seuraavan kerran ku satun johonki äipän kans kahdestaan

ni varmasti jatkaa aiheesta : /

Sitte muuta:

Lisäks mun nuorempi pikkusisko oli mukana ja jäi meille vielä pariks lisäpäiväks

ja lähti tänää junalla paluupostina perässä :( 

Mielellää oisin viel muutaman päivän voinu pitää seurana täällä! 

Kaikkea mukavaa ehdittii tehdä yhdessä, 

valitettavasti tosin sisätiloissa kun oli kauheet ukkosmyrskyt..

Onneks mulla on parin viikon päästä viikon loma ja lähden sillon kotikulmille! <3

-j-

Enten tenten..

Valinnan vaikeus mistä kirjottaa,

kun on kaks vaihtoehtoa aiheeksi..

Mukava aihe vai ikävä aihe?

Kallistuin ikävän puolelle, siitä syystä kun

mukavaan aiheeseen oli tarkotus lisätä kuvia,

mutten löydä kameraa mistään :o

Viikko häiden jälkeen, eli juhannuksena,

alkoi nää tapahtumat.

Aloin miettimää, että eipä oo vähään aikaan menkkoja ollu..

Hmm, aattelin et varmaa hää'stressin' takia kierto

hieman vinksallaan, mut teinpä kuitenki testin.

Kaks viivaahan siihen testiin ilmesty!

( Tai oikeestaan kolmeen testiin, ku en meinannu uskoo.

Onks tää totta?! 

Puoltoist vuotta sitte lopetettu ehkäsyn käyttö ja annettu vaaville lupa tulla, 

vaivuttu jo epätoivoon muutamaan kertaan ja mitä vielä.. Me saatiin plussa :o )

Siinäpä sitä alko sekavat ja onnelliset mietteet pyöriä päässä.

Päivien laskeskelua, joista oon kyllä niin pihalla.. edelleenki..

Mitä seuraavaks pitäs tehdä?

Jos mä nyt vielä yhen testin teen varmuudeks, 

ettei (niissä kolmessa aiemmassa) testissä vaan ollu jotai vikaa..

(joo, ei ollu)

Soitin neuvolaan ja kyselivät sieltä sitte kaikennäköst.

Käskivät tulla jo seuraavalla viikolla ultraan tarkistamaan missä mennään,

ku mulla tosiaan kierto niin epäsäännöllinen eikä tietooka millon ovis ois voinu tapahtuu..

Ultraan sitten menin.

Melko alussa oltii, mutta sano että kyllä sieltä vaavi on tulossa <3

Varattiin uus aika ja sitten vaa kotii.

Vähän yli viikko vierähti erittäin huonovointisena,

yhtenä päivänä tuli parilla vessareissulla 

hieman verta paperiin pyyhittäessä.

Seuraava päivä oli normaali ;

Ei pahaa oloa, ei oikeestaan mitään kummallista..

Yöllä sitte rupes sattumaan ihan helvetisti,

ja tiesin et se ei voi tarkottaa mitää hyvää.. 

Keskenhän se meni ja seuraavat pari päivää meni melko sumussa..

Tuskallista sekä henkisesti että fyysisesti,

särkylääkkeiden turvin pötkittiin eteenpäin..

Edes töistä en uskaltanut olla poissa, ettei joku saisi tietää.

(Näin jälkeen päin harmittaa, etten jäänyt kotiin ekoina päivinä.)

Monikaan ei tästä asiasta tiedä,

eikä myöskään siitä että lapsi haluttaisiin.

Mutta matka jatkuu...

Eikö?

-surumielinen j-