Ikävä painaa

Yli kuukausi yksineloa jo takana.

Ikävä todella painaa jo kovasti, ja koko ajan laskee vain päiviä

milloin nähdään mieheni kanssa seuraavan kerran... 

Pian odotus palkitaan, kun tämä ja toinen yövuoro vielä jäljellä. 

Sunnuntaina pääsen lähtemään etelään hänen luokseen! <3

Tunnen olevani henkisesti erittäin väsynyt tällä hetkellä.

Koko tämä tilanne; yksin oleminen, koulutehtävät, 

mahdollinen lapsettomuus sekä tietämättömyys tulevasta työstä.

Väkisinkin mieli ja kroppakin uupuu.

Viime viikolla marssinkin pomoni luokse.

Sanoin, että enää ei vaan jaksa, 

tarvitsen joko palkatonta vapaata, jotta pääsen hetkeksi irti arjesta,

tai sitten menen lääkäriin hakemaan sairaslomaa! 

Noh, ensimmäinen vaihtoehto onnistui kumman helposti,

kun asian esitti näin... Hyvä! :)

Ensi viikoksi olenkin yrittänyt suunnitella mahdollisimman 

vähän mitään pakollista, 

jotta meille riittää yhteistä aikaa tehdä jotain mukavaa. 

Miehelläni on synttärit ensi viikolla, 

joten pientä yllätystä pitäisi keksiä hänelle :) 

Kauniita unia!

-j- 

Elämäntarkoitus?

Välillä tuntuu, että usko alkaa loppumaan kaikkeen..

Kävin tuossa viikolla lääkärillä tämän lapsettomuus asian tiimoilta.

No ihan ei menny käynti niin kun aattelin, 

ku ensmäisenä sanotaan et 'kyllä nyt vaikuttaa enemmän siltä, että sinulla on masennus'.

No joo, kyllähän se välillä tuntuu masentavalta ajatella,

ettei lasta saataisi. Uskon (ajoittain ainakin), että elämälläni on tarkoitus 

siitäkin huolimatta vaikka lapsettomiksi jäätäisiinkin.

(Tosin ajatus välillä on melko hutera.) 

En kuitenkaan ajattele huonoinakaan hetkinä, 

että minulla olisi helpompi olla jossain muualla kuin tässä elämässä.

Keskusteltuamme, tulimme siis päätökseen olla aloittamatta mitään lääkitystä masennukseen,

sillä oletamme molemmat tämän liittyvän juurikin tähän lapsi asiaan. 

Mieluummin siis lähteä hoitamaan itse ongelmaa, 

eikä siitä mahdollisesti aiheutunutta toista ongelmaa ainakaan vielä.

Sainkin lähetteet labrakokeisiin ja paria päivää myöhemmin vastaukset.

Kaikki tulokset viitearvojen sisällä.

Nyt siis varaamaan aikaa gynelle tarkempiin syynäyksiin

ja miehelle aika siemennesteanalyysiin (vaikka uskonkin vian itsestäni löytyvän), 

jotta voidaan poistaa sekin mahdollisuus, 

että tämä hänestä johtuisi.

Mitään lopullisia tuomioita ei siis vielä voida antaa.

Ja, jotta itselläni jonkinlainen toivo vielä pysyisi yllä,

olen päättänyt pitää tauon toisten samaa aihetta hipovien blogien lukemisesta!

-j-

p.s. tänään saan mieheni kotiin yli viikon kestäneeltä reissulta Tsekkeihin!

Ikävä on ollut mahdoton <3