Yli kuukausi yksineloa jo takana.
Ikävä todella painaa jo kovasti, ja koko ajan laskee vain päiviä
milloin nähdään mieheni kanssa seuraavan kerran...
Pian odotus palkitaan, kun tämä ja toinen yövuoro vielä jäljellä.
Sunnuntaina pääsen lähtemään etelään hänen luokseen! <3
Tunnen olevani henkisesti erittäin väsynyt tällä hetkellä.
Koko tämä tilanne; yksin oleminen, koulutehtävät,
mahdollinen lapsettomuus sekä tietämättömyys tulevasta työstä.
Väkisinkin mieli ja kroppakin uupuu.
Viime viikolla marssinkin pomoni luokse.
Sanoin, että enää ei vaan jaksa,
tarvitsen joko palkatonta vapaata, jotta pääsen hetkeksi irti arjesta,
tai sitten menen lääkäriin hakemaan sairaslomaa!
Noh, ensimmäinen vaihtoehto onnistui kumman helposti,
kun asian esitti näin... Hyvä! :)
Ensi viikoksi olenkin yrittänyt suunnitella mahdollisimman
vähän mitään pakollista,
jotta meille riittää yhteistä aikaa tehdä jotain mukavaa.
Miehelläni on synttärit ensi viikolla,
joten pientä yllätystä pitäisi keksiä hänelle :)
Kauniita unia!
-j-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti