Joulukiireitä

Huomenta pitkästä aikaa taas! 

Joulukiireitä tosiaan pukkaa, eikä vieläkään oo

kaikki joululahjat valmiina..

Kolme paria sukkia pitäs kutoa joulupakettiin

ja sen jälkeen alkais olla kaikki valmiina.

Viime viikolla pidettiin osaston pikkujoulut/hautajaiset.

(Oonkohan maininnut jo, 

että meijän osasto + pari muuta

laitetaan kiinni?) 

Kivaa kuitenkin oli,

käytiin syömässä ja konsertissa! 

Ja pitihän siitä vielä baariin jatkoille lähteä : D

Seuraava päivä töissä ei sitten enää ollutkaan olotilan takia niin mukava...

Ikävä tulee kyllä mukavia työkavereita,

kun vuodenvaihteen jälkeen alkaa jo osa siirtyä uusiin tehtäviin : (

Tänään alko neljän päivän loma,

jonka jälkeen vielä kolme yövuoroa 

ja sitten pitäiskin vasta uudeks vuodeks mennä töihin, huh! :)

Onneks on ollu paljon hommia ja joulunvalmisteluja,

niin ei ole edellisen postauksen asioita kovasti miettimään.

Toivon, että tämä joulunaika menee vielä murehtimatta!

Mukavaa joulunodotusta kaikille! <3

-j-

Elämäntarkoitus?

Välillä tuntuu, että usko alkaa loppumaan kaikkeen..

Kävin tuossa viikolla lääkärillä tämän lapsettomuus asian tiimoilta.

No ihan ei menny käynti niin kun aattelin, 

ku ensmäisenä sanotaan et 'kyllä nyt vaikuttaa enemmän siltä, että sinulla on masennus'.

No joo, kyllähän se välillä tuntuu masentavalta ajatella,

ettei lasta saataisi. Uskon (ajoittain ainakin), että elämälläni on tarkoitus 

siitäkin huolimatta vaikka lapsettomiksi jäätäisiinkin.

(Tosin ajatus välillä on melko hutera.) 

En kuitenkaan ajattele huonoinakaan hetkinä, 

että minulla olisi helpompi olla jossain muualla kuin tässä elämässä.

Keskusteltuamme, tulimme siis päätökseen olla aloittamatta mitään lääkitystä masennukseen,

sillä oletamme molemmat tämän liittyvän juurikin tähän lapsi asiaan. 

Mieluummin siis lähteä hoitamaan itse ongelmaa, 

eikä siitä mahdollisesti aiheutunutta toista ongelmaa ainakaan vielä.

Sainkin lähetteet labrakokeisiin ja paria päivää myöhemmin vastaukset.

Kaikki tulokset viitearvojen sisällä.

Nyt siis varaamaan aikaa gynelle tarkempiin syynäyksiin

ja miehelle aika siemennesteanalyysiin (vaikka uskonkin vian itsestäni löytyvän), 

jotta voidaan poistaa sekin mahdollisuus, 

että tämä hänestä johtuisi.

Mitään lopullisia tuomioita ei siis vielä voida antaa.

Ja, jotta itselläni jonkinlainen toivo vielä pysyisi yllä,

olen päättänyt pitää tauon toisten samaa aihetta hipovien blogien lukemisesta!

-j-

p.s. tänään saan mieheni kotiin yli viikon kestäneeltä reissulta Tsekkeihin!

Ikävä on ollut mahdoton <3

Enten tenten..

Valinnan vaikeus mistä kirjottaa,

kun on kaks vaihtoehtoa aiheeksi..

Mukava aihe vai ikävä aihe?

Kallistuin ikävän puolelle, siitä syystä kun

mukavaan aiheeseen oli tarkotus lisätä kuvia,

mutten löydä kameraa mistään :o

Viikko häiden jälkeen, eli juhannuksena,

alkoi nää tapahtumat.

Aloin miettimää, että eipä oo vähään aikaan menkkoja ollu..

Hmm, aattelin et varmaa hää'stressin' takia kierto

hieman vinksallaan, mut teinpä kuitenki testin.

Kaks viivaahan siihen testiin ilmesty!

( Tai oikeestaan kolmeen testiin, ku en meinannu uskoo.

Onks tää totta?! 

Puoltoist vuotta sitte lopetettu ehkäsyn käyttö ja annettu vaaville lupa tulla, 

vaivuttu jo epätoivoon muutamaan kertaan ja mitä vielä.. Me saatiin plussa :o )

Siinäpä sitä alko sekavat ja onnelliset mietteet pyöriä päässä.

Päivien laskeskelua, joista oon kyllä niin pihalla.. edelleenki..

Mitä seuraavaks pitäs tehdä?

Jos mä nyt vielä yhen testin teen varmuudeks, 

ettei (niissä kolmessa aiemmassa) testissä vaan ollu jotai vikaa..

(joo, ei ollu)

Soitin neuvolaan ja kyselivät sieltä sitte kaikennäköst.

Käskivät tulla jo seuraavalla viikolla ultraan tarkistamaan missä mennään,

ku mulla tosiaan kierto niin epäsäännöllinen eikä tietooka millon ovis ois voinu tapahtuu..

Ultraan sitten menin.

Melko alussa oltii, mutta sano että kyllä sieltä vaavi on tulossa <3

Varattiin uus aika ja sitten vaa kotii.

Vähän yli viikko vierähti erittäin huonovointisena,

yhtenä päivänä tuli parilla vessareissulla 

hieman verta paperiin pyyhittäessä.

Seuraava päivä oli normaali ;

Ei pahaa oloa, ei oikeestaan mitään kummallista..

Yöllä sitte rupes sattumaan ihan helvetisti,

ja tiesin et se ei voi tarkottaa mitää hyvää.. 

Keskenhän se meni ja seuraavat pari päivää meni melko sumussa..

Tuskallista sekä henkisesti että fyysisesti,

särkylääkkeiden turvin pötkittiin eteenpäin..

Edes töistä en uskaltanut olla poissa, ettei joku saisi tietää.

(Näin jälkeen päin harmittaa, etten jäänyt kotiin ekoina päivinä.)

Monikaan ei tästä asiasta tiedä,

eikä myöskään siitä että lapsi haluttaisiin.

Mutta matka jatkuu...

Eikö?

-surumielinen j-

Puntarointia.

Yökköilemässä taas, menossa toinen yö neljästä.

Tykkään todella paljon tehä yövuoroja,

haittapuolia kuitenkin löytyy;

1.En saa päivisin tehtyä mitään koska nukun pitkään!

2.Olen todella kiukkuinen ellen saa nukkua.. :D

Itse valitsen mieluummin kohdan 1, ihan vain muita ajatellakseni :P

Äsken olin pitämässä 'ruoka'taukoa,

kun tuli hälytys ja piti lähteä katsomaan mikä on.

Siinä sitten mietin, että hyvää treeniä tulevaisuuteen,

jos joskus lapsukaisia ilmaantuu:

Ei haittaa niinkään syödä ruokia kylmänä,

kun töissä on jo siihen tottunut..

Sitten otsikkoon.

Yhdenlaista puntarointia käyn tässä itseni kanssa,

alkaako rustaamaan kehittämistyötä viimeistä koulupäivää varten,

vai olisko järkevämpää tehdä se päiväsaikaan,

kun ajatukset ois (ehkä) paremmin kasassa... :o

 Toisenlainen puntarointi on aloitettu tällä viikolla.

Projekti 'Kiinteydy kesäksi' alkoi.

Treenikärpänen on puraissut kovin.

Toivottavasti ote ei kovin helposti nyt irtoa!

Hyvää viikonloppua! :)

-j-

P.s. Nyt lueskelen täydennyskoulutustarjontaa (onpa pitkä sana), 

kun alkaahan toi tän hetkinen koulu olla jo loppusuoralla :D