Ikävä painaa

Yli kuukausi yksineloa jo takana.

Ikävä todella painaa jo kovasti, ja koko ajan laskee vain päiviä

milloin nähdään mieheni kanssa seuraavan kerran... 

Pian odotus palkitaan, kun tämä ja toinen yövuoro vielä jäljellä. 

Sunnuntaina pääsen lähtemään etelään hänen luokseen! <3

Tunnen olevani henkisesti erittäin väsynyt tällä hetkellä.

Koko tämä tilanne; yksin oleminen, koulutehtävät, 

mahdollinen lapsettomuus sekä tietämättömyys tulevasta työstä.

Väkisinkin mieli ja kroppakin uupuu.

Viime viikolla marssinkin pomoni luokse.

Sanoin, että enää ei vaan jaksa, 

tarvitsen joko palkatonta vapaata, jotta pääsen hetkeksi irti arjesta,

tai sitten menen lääkäriin hakemaan sairaslomaa! 

Noh, ensimmäinen vaihtoehto onnistui kumman helposti,

kun asian esitti näin... Hyvä! :)

Ensi viikoksi olenkin yrittänyt suunnitella mahdollisimman 

vähän mitään pakollista, 

jotta meille riittää yhteistä aikaa tehdä jotain mukavaa. 

Miehelläni on synttärit ensi viikolla, 

joten pientä yllätystä pitäisi keksiä hänelle :) 

Kauniita unia!

-j- 

Enten tenten..

Valinnan vaikeus mistä kirjottaa,

kun on kaks vaihtoehtoa aiheeksi..

Mukava aihe vai ikävä aihe?

Kallistuin ikävän puolelle, siitä syystä kun

mukavaan aiheeseen oli tarkotus lisätä kuvia,

mutten löydä kameraa mistään :o

Viikko häiden jälkeen, eli juhannuksena,

alkoi nää tapahtumat.

Aloin miettimää, että eipä oo vähään aikaan menkkoja ollu..

Hmm, aattelin et varmaa hää'stressin' takia kierto

hieman vinksallaan, mut teinpä kuitenki testin.

Kaks viivaahan siihen testiin ilmesty!

( Tai oikeestaan kolmeen testiin, ku en meinannu uskoo.

Onks tää totta?! 

Puoltoist vuotta sitte lopetettu ehkäsyn käyttö ja annettu vaaville lupa tulla, 

vaivuttu jo epätoivoon muutamaan kertaan ja mitä vielä.. Me saatiin plussa :o )

Siinäpä sitä alko sekavat ja onnelliset mietteet pyöriä päässä.

Päivien laskeskelua, joista oon kyllä niin pihalla.. edelleenki..

Mitä seuraavaks pitäs tehdä?

Jos mä nyt vielä yhen testin teen varmuudeks, 

ettei (niissä kolmessa aiemmassa) testissä vaan ollu jotai vikaa..

(joo, ei ollu)

Soitin neuvolaan ja kyselivät sieltä sitte kaikennäköst.

Käskivät tulla jo seuraavalla viikolla ultraan tarkistamaan missä mennään,

ku mulla tosiaan kierto niin epäsäännöllinen eikä tietooka millon ovis ois voinu tapahtuu..

Ultraan sitten menin.

Melko alussa oltii, mutta sano että kyllä sieltä vaavi on tulossa <3

Varattiin uus aika ja sitten vaa kotii.

Vähän yli viikko vierähti erittäin huonovointisena,

yhtenä päivänä tuli parilla vessareissulla 

hieman verta paperiin pyyhittäessä.

Seuraava päivä oli normaali ;

Ei pahaa oloa, ei oikeestaan mitään kummallista..

Yöllä sitte rupes sattumaan ihan helvetisti,

ja tiesin et se ei voi tarkottaa mitää hyvää.. 

Keskenhän se meni ja seuraavat pari päivää meni melko sumussa..

Tuskallista sekä henkisesti että fyysisesti,

särkylääkkeiden turvin pötkittiin eteenpäin..

Edes töistä en uskaltanut olla poissa, ettei joku saisi tietää.

(Näin jälkeen päin harmittaa, etten jäänyt kotiin ekoina päivinä.)

Monikaan ei tästä asiasta tiedä,

eikä myöskään siitä että lapsi haluttaisiin.

Mutta matka jatkuu...

Eikö?

-surumielinen j-

Long time no see...

Jepulis!

Pitkästä aikaa siis kirjottelemassa.

Motivaatio kaikkeen laskenu ihan liikaa : /

Mitähän onkaan tapahtunu viime kerran jälkee;

Hääkutsujen teko ja lähetys

'Työpaikan' vaihto

Kevennysprojekti

Backstreet Boysin keikka

Ihanaa aikaa rakkaan kanssa

Kotityöt

Suunnitelmia tulevaisuuden varalle

'Pieniä' puutteita siis, alkaa jo stressiä pukata kesän juhlista.

Luulin, että näin kohta kahden vuoden täällä asumisen jälkee ois jo jotenki sopeutunu

tähän elämään täällä, mutta ei! 

Porukat ja kaverit vaan on niiiiin suuri puutos tässä arjessa,

varsinki nyt ku pitäs tätä kevennysprojektia työstää.

Ei oo kukaa ku potkis persiille ja lähtis mukaan lenkille/treenaamaa :(

Mieskää ei tee sitä, ku sen mielest näytän hyvälle 

tällasena ku nyt oon...

Mistähän sen motivaation löytäs??

Vinkkejä otetaan vastaan! 

-j-

Loman tarpeessa!

Oi, kyllä..

Tuntuu et pää kohta räjähtää : /

Lähinnä töitten takia,

ykkösvapailla meen jatkuvasti

ja sitte ei jaksa kotona tehä mitää.

Tänää vapaapäivä ja pitäs kämppää saada siivottua,

ku viikonloppu vihdoin vapaa ja 

siskon ja yhen kaverin ois tarkotu tulla 

tänne kyläilemää, ihanaa! :)

Onni ja harmitus!

Miten samasta asiasta voi tulla niin eri fiilikset?!

N pääsi tänään läpi tentistä,

joka vaaditaan et pääsee toiselle kurssille,

joka taas vaaditaan et pääsee harjotteluun..

( oisko voinu helpommi selittää : P )

Elikkä oon _todella_ onnellinen 

ettei opinnot hänellä sittenkään siirry vuodella eteenpäin,

 vaan pysyy melkein 'aikataulussa'.

Mutta...

Pieni (tai ehkä vähän isompikin) harmitus johtuu siitä,

kun ehdittiin jo suunnitella yhteinen lomamatka toukokuulle

ja nyt se täytyykin perua : /

Ois ollu nii mukava päästä vähän rentoutumaan,

 ku itteni tuntien tää kevät tulee olemaan melkosta stressiä..

Noh, täytyy vaan ajatella, että reissuja tulee jatkossakin..

Ja yrittää keksiä muunlaisia rentoutumiskeinoja

( ja toivoa, että kevät tulee aikaisin => 

aurinko =>

rusketus! )

Enkä todellakaa oo mikää auringonpalvojatyyppi,

ois kiva saada pieni rusketus ennen kesää : D

-j-

Joulun odotus

Perjantai 13. päivä oli taas ja onneks meni.

Meijän perheessä sekä epäonnen että onnenpäivä.

Pikkusisko ajo kolarin, auto lunastuskuntoo,

mut onneks enkeli oli mukana eikä siskolle sattunu pahemmin! <3

No, entäs muuten;

Lääkärissä kävin maanantaina ja nyt vihdoin sain tietää mist tää kaikki on johtunu!

HUH.

Nyt tarttis viel opetella stressaamattomuutta..

Helpommi sanottu ku tehty.

+

Hammaslääkärikäynti.

Toivottavasti ei tähän jouluu ennen tuu enää mitää lääkärijuttui,

pikkase vie rahaa tollaset.. :/  

Mut parempi tietty maksaa ja saada tietää mikä vaivaa! 

Lahjojen tekemistä ja ostelua,

siitä on ollu viime päivät tehty.

Villasukkia on tullu kudottuu ihan urakalla : D

Paketointi olis vielä edessä, mut jätän sen lauantaille 

ku on yks vapaapäivä vielä ennen joulun pidempää vapaata. 

Tänään sain viimesen koulutehtävän tehtyä. 

Enää ois kehittämistyö jäljellä, 

mut koitan olla nyt stressaamatta sitä ja alotan tekemisen vasta joulun jälkeen.

-j-

p.s. Tylsä postaus ilman kuvia, 

mut koitan viel ehtii ennen jouluu kirjottelee!

p.p.s. Rauhallista joulunodotusta kaikille! <3