Joulukiireitä

Huomenta pitkästä aikaa taas! 

Joulukiireitä tosiaan pukkaa, eikä vieläkään oo

kaikki joululahjat valmiina..

Kolme paria sukkia pitäs kutoa joulupakettiin

ja sen jälkeen alkais olla kaikki valmiina.

Viime viikolla pidettiin osaston pikkujoulut/hautajaiset.

(Oonkohan maininnut jo, 

että meijän osasto + pari muuta

laitetaan kiinni?) 

Kivaa kuitenkin oli,

käytiin syömässä ja konsertissa! 

Ja pitihän siitä vielä baariin jatkoille lähteä : D

Seuraava päivä töissä ei sitten enää ollutkaan olotilan takia niin mukava...

Ikävä tulee kyllä mukavia työkavereita,

kun vuodenvaihteen jälkeen alkaa jo osa siirtyä uusiin tehtäviin : (

Tänään alko neljän päivän loma,

jonka jälkeen vielä kolme yövuoroa 

ja sitten pitäiskin vasta uudeks vuodeks mennä töihin, huh! :)

Onneks on ollu paljon hommia ja joulunvalmisteluja,

niin ei ole edellisen postauksen asioita kovasti miettimään.

Toivon, että tämä joulunaika menee vielä murehtimatta!

Mukavaa joulunodotusta kaikille! <3

-j-

Elämäntarkoitus?

Välillä tuntuu, että usko alkaa loppumaan kaikkeen..

Kävin tuossa viikolla lääkärillä tämän lapsettomuus asian tiimoilta.

No ihan ei menny käynti niin kun aattelin, 

ku ensmäisenä sanotaan et 'kyllä nyt vaikuttaa enemmän siltä, että sinulla on masennus'.

No joo, kyllähän se välillä tuntuu masentavalta ajatella,

ettei lasta saataisi. Uskon (ajoittain ainakin), että elämälläni on tarkoitus 

siitäkin huolimatta vaikka lapsettomiksi jäätäisiinkin.

(Tosin ajatus välillä on melko hutera.) 

En kuitenkaan ajattele huonoinakaan hetkinä, 

että minulla olisi helpompi olla jossain muualla kuin tässä elämässä.

Keskusteltuamme, tulimme siis päätökseen olla aloittamatta mitään lääkitystä masennukseen,

sillä oletamme molemmat tämän liittyvän juurikin tähän lapsi asiaan. 

Mieluummin siis lähteä hoitamaan itse ongelmaa, 

eikä siitä mahdollisesti aiheutunutta toista ongelmaa ainakaan vielä.

Sainkin lähetteet labrakokeisiin ja paria päivää myöhemmin vastaukset.

Kaikki tulokset viitearvojen sisällä.

Nyt siis varaamaan aikaa gynelle tarkempiin syynäyksiin

ja miehelle aika siemennesteanalyysiin (vaikka uskonkin vian itsestäni löytyvän), 

jotta voidaan poistaa sekin mahdollisuus, 

että tämä hänestä johtuisi.

Mitään lopullisia tuomioita ei siis vielä voida antaa.

Ja, jotta itselläni jonkinlainen toivo vielä pysyisi yllä,

olen päättänyt pitää tauon toisten samaa aihetta hipovien blogien lukemisesta!

-j-

p.s. tänään saan mieheni kotiin yli viikon kestäneeltä reissulta Tsekkeihin!

Ikävä on ollut mahdoton <3

Työmotivaatio miinuksella

Täällä toisten unta valvomassa,

mutta työmotivaatio täysin nollassa.

Syitä voisi tällä hetkellä löytää vaikka kuinka monta, 

päällimmäisenä kuitenkin se, että olemme saaneet tiedon 

yksikkömme lakkauttamisesta.

Näin ollen suht hyvä työporukkamme 

ollaan pirskottelemassa ympäri kaupunkia 

muihin samankaltaisiin työtehtäviin : /

Eniten (vaikka onkin pienempi asia) nyt kuitenkin ärsyttää se, 

kun olisi neljä vapaapäivää näiden öiden jälkeen

ja pakollinen kokous työpaikalla tilanteeseen liittyen 

on juuri keskelle vapaita, ettei pääse etelässä käymään. :(

Harmittaa myös se, 

kun oli ajatellut vakipaikan saamisen jälkeen 

voivansa työskennellä samassa yksikössä

kunnes poismuutto täältä on ajankohtainen..

Entäs muuten?

Ei kummempia.

Lauantaina olisi tarkotus mennä miehen kanssa

Hard Days Night II:ta Kuopiohalliin katsomaan.

Esiintymässä siellä Block Buster, Turmion kätilöt,

Stratovarius ja Amorphis :)

Muuten vapaille nyt ei toistaiseksi muita suunnitelmia,

ehkä kahdestaan laatuaikaa? Jospa vaikka mieli paranisi hieman..

Ei myöskään vaaviuutisia vieläkään, 

jotka toisivat piristystä arkeen : /

Mutta nyt takaisin töiden pariin,

hyvää yötä! (:

-j-

p.s. Ihana Syksy <3

Laatuaikaa.

Viikonloppuna meillä oli tosiaan vieraita; 

pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä.

Laatuaikaa yhdessä!

Kokkailujen ja pelailemisen lomassa vaihtui sujuvasti kuulumiset

ja teatterissakin käytiin, josta edellisessä postauksessa mainitsin.

Nyt jaksaa taas taproa eteenpäin, vaikkei seuraavan 'etelän'

matkan ajankohta olekaan vielä tiedossa :)

Mieheni täti sattui myös olemaan täälläpäin, 

joten poikkesi lauantaina kahvilla ennen kotimatkaansa.

Tulee aina niin hyvälle mielelle, 

kun joku jaksaa tulla käymään näin kaukana!

Välillä tuntuu, ettei meidän olemassaoloa 

aina muistettakaan, kun asutaan näin kaukana... : /

Noh, mutta piristävä viikonloppu oli :)

Tässä vielä linkki Arkimamman Arkiralli -blogissa 

olevaan mökkiviikonloppu-arvontaan.

Käykäähän osallistumassa!

Tsekatkaa myös muuten ihana blogi,

itse olen saanut mielettömän paljon inspiraatiota 

käsitöihini sieltä :)

-j-

"Tässä menee minun rajani!"

Tähän lauseeseen kiteytyi Kuopion kaupunginteatterissa 

esitettävän Kuin ensimmäistä päivää -näytelmän tarina.

Anna Krogeruksen käsikirjoittama ja Olli-Matti Oinosen ohjaama

näytelmä vaikutti alkuun hieman ylilyödyltä,

mutta mitä kauemmin sitä katsoi, niin tällainen tilannehan 

tänäpäivänä liiankin monessa paikassa on. 

En nyt halua näytelmää tähän enemmän avata,

ettei tule juonipaljastuksia :)

Mutta ehdottomasti suosittelen kaikille,

jotka vaan pääsevät näytelmää katsomaan!

Jopa mieheni ja siskoni poikaystävä,

ketkä eivät sote-alalla ole koskaan olleet, 

sanoivat että avautui myös heille asian pointti

ja kaikenlisäksi näytelmä oli huumorisävytteinen.

-j-